Yksinkertaista kuin leipä – Maailma on vielä kesken


2013-10-23, 08:39 Kirjoittanut Tero Keski-Valkama

Teknologiateollisuus on Suomessa kriisissä. Pois lukien kourallinen uusia start-upeja, innovaatioita ei ole eikä tule. Ongelman luissa ja ytimissään tuntevat päättäjät ja johtajat kääntyvät teknologiakonsulttien puoleen ja kuulevat kaiken uusimmista hypeistä ja buzzwordeista: “Näitä lisää, niin innovaatioita alkaa ropista!”

Samaan aikaan yritysten käytävillä keskustellaan: “Käytetäänkö tätä Naive Bayesiä missään oikeasti?”, “Tietoturvasta on lähiaikoina paljon kohkattu” ja “Teknologiastrategian täytyy perustua Gartnerin analyysiin aiheeseen liittyvästä hype-syklistä.”

Sen sijaan, että osaamisen hallinta olisi sitä, että haetaan poikkeuksellisia yksilöitä jotka osaavat asioita joita muut eivät osaa, vaaditaan rekrytointiin lista avainsanoista, jotka on johdettu teknologiastrategiasta, jotka on johdettu Gartnerin hypesyklianalyysistä.

Onko tämän tunnelin päässä innovaatiota?

Ei ole.

Perusongelma teollisuudessa ei oikeasti ole innovaation puute. Ongelma on se, että innovaatiot eivät pääse akatemiasta konkretiaan korporaation paksun nahkan läpi. Samaan aikaan teollisuus huutaa kärsimystään siitä, että opiskeluajat pitkittyvät ja akateeminen koulutus ei vastaa teollisuuden tarpeita.

Uusi teknologia on vaikeaa, korkealentoista ja hankalaa soveltaa käytäntöön, eikä ole selitettävissä jokaiselle vastaantulijalle. Sitä ei ole vielä tehty. Siihen ei ole oikoteitä vaan se saavutetaan intohimoisella keskittymisellä aiheeseen, jota itse pitää mielenkiintoisena. Jos maailma olisi valmis ja kaikki teknologia olisi tehty, niin puhuttaisiin vähemmän innovaatioista ja enemmän siitä mitä muut ovat tehneet. Mutta maailma on kesken.

Teollisuuden perusongelma on se, että teknologian käyttöönottamiseksi sen on oltava yksinkertaista kuin leipä. Tällaista teknologiaa on esimerkiksi JSON, HTML 5, ESB, ja JavaEE. Nämä voidaan helposti kirjoittaa osaamistavoitteisiin, rekrytointivaatimuksiin ja kurssittamalla ladata valmista maailmaa tekijöiden päihin. Jos teknologia ei ole yksinkertaista kuin leipä, se johtaa lasittuneisiin ja epäileviin katseisiin, suuriin riskeihin ja lopulta hylkäämiseen. Tämä teollisuuden immuunijärjestelmä estää kaiken innovaation toteutumisen käytäntöön.

Ongelma ei ole pelkästään asenteissa, ei pelkästään riskiaversiivisuudessa eikä pelkästään väärissä organisaatiomalleissa ja käytännöissä. Ongelma läpäisee koko Suomen yrityskulttuurin endeemisesti ja täydellisesti.

Mitä asialle sitten voidaan tehdä?

Innovaatiota tehdään kansainvälisessä teollisuudessa käytännössä start-upeissa, yksittäisten yksilöiden angstin voimalla, akatemiassa ja isojen korporaatioiden tutkimuslaitoksissa. Kaikista löytyy paljon menestystarinoita, joista isoimmista on kirjoitettu useita kirjoja, kuten Bell Labsin ihmeestä ja Richard M. Stallmanin Emacsista. Maailmalla monia isojakin yhtiöitä johdetaan kuin start-upeja, että voitaisiin saada tämä latentti innovaatio käyttöön välttämällä organisatorinen immuunipuolustus uusia ajatuksia vastaan.

Innovaatioon ja uuteen teknologiaan ei ole kuitenkaan valmiita reseptejä, eikä voikaan olla. Hakemalla valmiita malleja ja toimiviksi todettuja toimintatapoja ollaan puolet pelistä jo hävitty, siirtämällä vastuu henkilökohtaisesta intohimosta metodologiaan ja malliin.

Teknologiaa ja innovaatiota haettaessa ei pidä unohtaa sitä, että organisaatiossa on ihminen välissä ja että maailma on kesken. Haettaessa ratkaisuja, jotka ovat yksinkertaisia kuin leipä, joista on kirjoitettu kirjoja otsikolla “— for Dummies”, ja joista voidaan rekrytoinnissa valmiilla kysymyslomakkeilla testata onko hakijan osaamistaso riittävä, ei kuljeta niillä niityillä, joilla innovaatio asuu.

Organisaatiorakenteet, jotka pyrkivät keräämään ideoita ja siirtämään ne eteenpäin kuumina perunoina haluttomalta kyvyttömälle, eivät toimi.

Ratkaisu on onneksi lähellä – ihmisessä. Viime kädessä ainoa joka voi ottaa innovaatiosta vastuun, riskin ja kunnian on aina keksijä itse. Tämän vuoksi innovaatiot kukoistavat start-upeissa, ja start-upien kaltaisissa ympäristöissä, eivätkä prosessien ja hierarkian tukahduttamissa organisaatioissa.

Organisaation täytyy antaa yksilölle itselleen vastuu, mahdollisuudet ja työkalut innovaation toteuttamiseksi ja loppuun ajamiseksi. Organisaation rooli on enabler, ei kasvoton idearosvo


comments powered by Disqus